Eteenpäin kohti Joulupukkia!

Monella koululaisella ja opiskelijalla on tällä viikolla syyslomaviikko, ja niin mekin saadaan kirjoitella tätä blogipäivitystä kotisohvilta. Tämän viikon ainoa reissukohde on Jutan kotikaupungissa ja myös omassa lukiossa, mutta siitä lisää tuonnempana. Ensin kuitenkin palataan viime viikon loppuun ja pohjolan tunnelmiin.

Osallistuimme keskiviikkona ja torstaina Oulussa Eteenpäin-messuille. Messupäivät olivat pitkiä, mutta oli tosi mukavaa pitää ständiä messuilla, jossa kiinnostuneita riitti. Messut oli suunnattu ehkä vähän enemmän yläasteikäisille kuin lukiolaisille, mutta onneksi meiltä löytyi heillekin paljon hyödyllisiä vinkkejä. Oli mukava huomata, kuinka monella yläasteikäisellä tuntui jo olevan melko selvät sävelet tulevaisuuden suhteen. Heidän lisäkseen paikalla kävi esimerkiksi Oulussa kolauksen kokeneita IT-alan aikuisia työntekijöitä, jotka etsivät uutta, työllistävää alaa.

Messuständi ensimmäistä kertaa pystyssä!

Messuilta löytyi muun muassa tuleva liideri, koneistaja, pomo ja nuoriso-ohjaaja

Messuilla riitti kävijöitä aina aamusta iltaan saakka!

AMMUU! Messuilla jaoimme ammatinvalintatestin tehneille myös Milkworksin ammuja. Meijerialalla voi valmistua esimerkiksi ammattikoulusta meijeristiksi, ammattikorkeakoulusta insinööriksi tai vaikkapa opiskella yliopistolla maitoteknologiaa pääaineena ja valmistua elintarviketieteiden maisteriksi. Lisätietoa löydät täältä.

 Ammatinvalintatestin sinä voit käydä tekemässä täällä.

Alanvaihtajien ja monien sosiaalialasta kiinnostuneiden onneksi seuranamme meillä oli DIAK:in sosionomiopiskelijoita, jotka osasivat vastata moneen messuvieraita askarruttaneeseen kysymykseen. Opimme opiskelijavierailijoilta sen, kuinka monipuolisesti sosionomi voi työskennellä erilaisissa paikoissa aina vankilasta lastenkotiin, sekä sen, että sosiaali- ja terveysalalta näyttäisi löytyvän töitä niin paljon kuin vain jaksaa tehdä. Ero sosionomin ja esimerkiksi lähihoitajan välillä on se, että sosionomin työssä ei korostu hoitotyö, vaan pääpaino muun muassa ohjaus-, neuvonta- ja kasvatustyössä. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille on tarvetta ja meitä ilahdutti erityisesti se, että messuilla tuli vastaan useita lähihoitajaksi opiskelevia poikia. Hienoa poijjaat!

Keskiviikkona messuilla oli mukana mahtavien Diak:in opiskelijoiden lisäksi myös tietoa ja kokemuksia EF:n kielimatkoista. Lue lisää täältä.

Messuilta löysimme taas uusia jäseniä Studentumin mensaan, kun pulmapallomme löysi Oulusta vielä tekijänsä. Hyvä Jani!

Myös jo alansa valinneista tulevista puusepistä saatiin messuilla mukavaa juttuseuraa.

Torstaina messujen jälkeen lähdettiin ajelemaan Rovaniemelle, joka oli Jutalle pohjoisessa uusi rajapyykki kotimaanmatkailulle ja myös Roadshowmme pohjoisin kaupunki! Saimme ajella kohti Rovaniemeä suuren täysikuun valaisemilla teillä rekat seuranamme pitkälle iltaan. Meitä etelän tyttöjä mietitytti, josko sitä pitäisi olla tarkkana porojen takia, mutta seuraavana päivänä lukiossa opiskelijat sitten kyllä kertoivat, että vähän pohjoisempaan pitäisi tätä varten lähteä. Erehdyimme luulemaan, että siniset moottorikelkkareittien merkit olisivat olleet porojen suojatien merkkejä. Poroja tai ei, matkan varrella havaitsimme ainakin luonnon ja myös ajokäyttäytymisen olevan erilaista etelään verrattuna.  

Yövyttyämme Santaparkin urheiluopistolla suuntasimme kohti Lyseonpuiston lukiota. Saavuimme taas hienoon, avaraan lukiorakennukseen, ja laitoimme ständimme aulaan pystyyn. Ilmassa oli aistittavissa jo syysloman tuntua ja hieman myös edellispäivänä Lyseonpuiston lukiossa järjestetyn hyvinvointipäivän jälkeistä ”vierailijaväsymystä”, mutta saimme silti ständille mukavasti kuhinaa. 

Lyseonpuiston lukiolaisten jatko-opintosuunnitelmista löytyi mukavasti monipuolisuutta. Jututimme tasaisesti eri ammattikorkeakouluihin ja yliopisto-opintoihin suuntaavia opiskelijoita sekä tapasimme myös muutaman ammattikouluun suuntaavan tulevaisuuden kädentaitajan. Lukiolaiset jakautuivat tasaisesti pohjoiseen jääviin sekä ehdottomasti sieltä pois haluaviin. Meistä Roadshown tytöistä oli mukava kuulla, kuinka muualle Suomeen hakeutuvat opiskelijat kertoivat pyrkivänsä myös moniin muihin upeisiin opiskelukaupunkeihin kuin vastauksissa usein toistuvaan Helsinkiin. Jututimme toki myös Rovaniemellä monia opiskelijoita, joiden jatko-opintosuunnitelmat olivat vielä täysin epäselvät. Jos muuten sinulle on monien muiden lukiolaisten tavoin epäselvää esimerkiksi se, mikä on ammattikorkeakoulun ja yliopiston ero, lue lisätietoa täältä.

Myös Rollosta löydettiin jälleen yksi jäsen meidän mensaan – Hienoa Iiro!

Lyseonpuiston lukiossa käytössä on ruokatuntien aikana noin 25 minuutin pituinen joustotunti, jonka aikana voi mennä kuuntelemaan esimerkiksi erilaiten vierailijoiden esittelyjä.

Niklas, Riku ja Anni ehtivät vielä naureskella meidän porojutuille ja poseerata kuvaa varten ennen syyslomalle pakenemista. Tsemppiä jatkoon teillekin!

Viikon viimeisen vierailun jälkeen meillä oli aikaa käydä vielä ylittämässä Napapiirin raja sekä tapaamassa itse Joulupukkia. Kyllä siinä valehtelematta näin lapsuuden ohittaneillakin tytöillä kädet hikosivat ja vähän teki mieli katsoa ohi Pukin tuijotuksen, kun kiltteyttä kysyttiin! Saimme myös ennenaikaisen joululahjan ensihiutaleiden merkeissä pajakylässä vieraillessamme ja ajomatkaa Keski-Suomeen värittikin kaunis ensilumen peitto. Myöhemmin illalla pienillä pimeillä teillä Kärsämäelle ajaessa meinasi välillä usko matkan päättymisestä loppua, ja perille päästyämme jouduimme vielä hetkellisen epätoivon valtaan hotellin ovien ja omistajan puhelimen ollessa kiinni. Vajaan tunnin odottelun jälkeen pääsimme kuitenkin sisään, hotelli oli todella kotoisa ja peittojen uumenista sipsipussien kera oli mukava katsella Vain Elämää –päivitystä. Lauantaina suunta olikin sitten hyvin nukuttujen unien jälkeen kotia kohti.

Napapiiri!

Tonttu!

Meille maantien valloittajille pohjoisen reissu oli kaiken kaikkiaan aivan huippu. Ihmiset lämmittävät toisiaan kylmyydessä olemalla erittäin ystävällisiä, avoimia ja juttelevaisia. Tunsimme olomme tervetulleiksi kaikkiin vierailemiimme paikkoihin, ja siitä vielä iso kiitos sekä opoille että tapaamillemme opiskelijoille. Te olette Suomen huippuja muutenkin kuin asumispaikan korkeudessa!

Terkuin,

Jutta & Teija