maanantai 25. marraskuuta 2013

Hanki elämä!

Messuhulinoita Vaasasta viime viikolta kuvien kera! Knowhow–messut järjestettiin Vaasan Mustasaaressa 20. -21.11. Get a life –teemalla. Paikalla oli runsaasti oppilaitoksia ja yrityksiä houkuttelevine ständeineen. Studentum.fi:n pisteellä olivat Suvin, Veeran ja Antin lisäksi opiskelijavierailijat HAMK:sta, Keski-Pohjanmaan opistosta ja Peräpohjolan opistosta. Todella hauskaa oli, tuhannet kiitoksemme hulvattomasta messuseurasta Matiakselle, Roopelle, Marielle ja Rebekalle!















keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Eino-myrsky vei Pohjanmaalle

Sunnuntaina ajellessamme kohti Kokkolaa totesimme yhtäkkiä suureksi yllätykseksemme, että radiossa ei ole vähään aikaan kuulunut tämän syksyn teemabiisejämme. Sen koommin kantaa ottamatta, täytyy sanoa, että Vartiaisen Jenni ja Timantit on ikuisiaaaa jäivät soimaan lokakuussa hieman liian usein päähän… Opelit ja naiset ovat luotuja kulkemaan, mutta ihan kiva että matkaa rytmittävät muutkin taitavat lauluntekijät. Mitäköhän biisiä rupeamme seuraavaksi hyräilemään toistemme iloksi?

Kokkolaan saavuttuamme Eino-myrsky oli onneksi jo vähän hellittänyt, vaikka maanantaina ulos astuessa tuntuikin vielä, että tukka lähtee päästä. Yhteislyseon lukioon tulivat tuulen mukana myös Peräpohjolan opiston nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajakoulutuksen Saara sekä Keski-Pohjanmaan opiston musiikkiteatterilinjalainen Marko. Saaralla ja Markolla alkoivat olla omat opisto-opinnot loppusuoralla ja ammatinvalintatestin tehtyään he rupesivatkin miettimään lukiolaisten lailla, mihin tie vie seuraavaksi. Marko on löytänyt ilmaisutaidosta oman juttunsa ja Saara janoaa lisää haasteita työssä ihmisten parissa. Voi olla, että nuvalainen hakeekin seuraavaksi yliopistoon, nimittäin haaveena olisi toimia tulevaisuudessa erityisopettajana. Hatunnosto kunnianhimoisesta aseenteesta!

Hyvästä asenteesta papukaijamerkit myös kaikille Kokkolan lukion abeille, jotka osallistuivat infotilaisuuteemme. Kysyessämme heiltä, ketkä ovat valmiita lähtemään muualle Suomeen lukion jälkeen opintojen perässä, nosti käden ylös joka ikinen. Hienoa, että mieli on avoinna näkemään ja kokemaan uusia asioita. Kotiin voi aina palata!

Iltapäivällä jätimme Kokkolan suloiset puutalot taaksemme ja ajoimme suoraan Vaasaan seuraavan päivän kouluvierailua varten. Matkalla ihailimme vaahtopäitä meren aallokossa ja perille saavuttuamme ihailimmekin sitten Vaasaa - kaupunki  on jollain tavalla todella sykähdyttävä. Ruotsia kuulee siellä sun täällä, ihmiset hymyilevät marraskuusta huolimatta aurinkoisesti ja kaupunki on täynnä nuoria. Tiesitkö, että Vaasassa opiskelijoita on suhteessa eniten koko Suomessa?


Vaasan lyseon lukioon meidän kanssamme tulivat Keski-Pohjanmaanopiston nuva-linjalainen Marie ja Lahden kansanopiston entinen journalismi-linjalainen Siiri, joka opiskelee tällä hetkellä viestintää Vaasan yliopistossa. Oli mukavaa päästä kuulemaan Marien ja Siirin kokemuksia lähes parille sadalle abille pidetyssä infotilaisuudessa. Hienoista järjestelyistä osoitamme sydämelliset kiitoksemme lukion Marjatta-opolle, jonka kanssa oli muutenkin mukava vaihtaa ajatuksia lukiolaisten opiskelumotivaatiosta ja jatko-opiskeluinnosta. Jäimmekin pohtimaan, satsataanko lukio-opintoihin samalla tavalla kuin ennen, kun elämässä on niin paljon muitakin virikkeitä? Entä jaksetaanko ylppäreihin lukea? Monia lukiolaisia tuntui myös askarruttavan se, kuinka suuri merkitys yo-arvosanoilla on korkeakouluun hakiessa. Meidän vinkkimme on, että kirjoituksiin kannattaa panostaa, koska hyvistä arvosanoista tulee olemaan hyötyä. Mutta jos ylppärit menevätkin odottamattomasti penkin alle, ei ole syytä lannistua. Kaikilla on mahdollisuus saada korkeakoulupaikka ja upea ura, jos vaan yritystä ja intoa riittää!


Roadshow Vaasan lyseon lukiossa

Taas yksi kerrassaan upea koulurakennus.

Marie ja Siiri

Vaasan abit tulossa kuulemaan vinkkejä jatkokoulutuspaikan valintaan

Opo toivottaa abit tervetulleiksi

Roadshown oma kasvatustieteilijä Suvi kertoo, kuinka haki lukion jälkeen myös sosionomi- ja insinöörikoulutuksiin.

Vaasan lyseon lukio on perustettu vuonna 1880.

Koulun entinen oppilas on ollut mm. arkkitehti Johan S. Sirén.

Suvin ja Veeran iltapäivän hemmotteluhetki: taivaalliset raakakakkupalat makuina suklaa ja tyrni.



Luomu-raakakahvilan avasi suloinen suomenruotsalainen perhe elokuussa. Kaikki tehdään itse alusta asti.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Tampereen huikeat löydöt

Maanantaiaamuna lähdimme pirteinä kuuden kieppeillä ajelemaan kohti Tamperetta ja vasta Hämeenlinnan jälkeen rupesi päivä valkenemaan. Hello November! Saimme mukaamme Tampereen yhteiskoulun lukioon kaksi Lahden kansanopiston teatteriopiskelijaa, joiden haastattelu kannattaa lukea täältä. Heidän lisäksi Tampereelle oli saapunut kasvatustieteitä Alkio-opistossa opiskeleva Emilia, joka piristi meitä mukana olollaan myös tiistaina Tammerkosken lukion vierailulla. Meistä oli mahtavaa huomata, kuinka intohimoisesti opiskelijavierailijamme suhtautuivat omaan alaansa ja toivotamme heille ihan älyttömästi tsemppiä kevään valintakokeisiin!

Olimme tietoisia, että Tampereella on meille lukiovierailujen lisäksi melkoisen paljon annettavaa, joten lypsimme paikallisilta kavereiltamme kaikki parhaat vinkit visiittiämme varten. Maanantaisen kouluvierailun jälkeen suuntasimme läppäreidemme kanssa Kahvila Valoon, jossa saimme illan hämärtyessä hoidettua työjuttuja kynttilänvalon katveessa. Kahvila on aivan torin kupeessa ja sieltä saa laadukkaan kahvin lisäksi todella hyvää vuohenjuustosalaattia ja suolaista piirakkaa vatsan täytteeksi. 

Illallispaikkamme Tuulensuu Hämeenpuistossa oli niin ikään nappivalinta ja olimme siitä erityisen innoissamme, koska Helsingistä ei mielestämme löydy vastaavanlaista gastropubia. Kuinka hyvältä maistuikaan Comte-juustomunakas ja kunnon lohkoperunat valkosipulimajoneesin kera. Veera kun näki listalla myös hapankaalia, oli sitä pakko tilata jo ihan nostalgiasyistä. Tunnelma oli todella lämmin, juomatarjonta valtavan monipuolinen ja tamperelaisen suorasukainen tarjoilu pelasi loistavasti.

Ajaessamme kohti hotellia ihailimme auton ikkunasta, kuinka komeasti vanhan tehdasalueen korkeasta piipusta nouseva savu heijastui kirkasta taivasta vasten. Tehdasmaiset punatiilirakennukset ja Tammerkosken kohina yhdistettynä muihin vanhoihin ja uudempiin rakennuksiin tekevät Tampereen kaupunkikuvasta todella sykähdyttävän. Taas yksi kaupunki, jossa voisi ajatella joskus asuvansa. 

Lämpimästi voimme myös suositella majapaikkaamme Hotelli Villeä Hataanpään Valtatien tuntumassa, joka oli aikoinaan toiminut Kiilto Oy:n liimatehtaana. Kalustuksessa oltiin säilytetty vanhan ajan tunnelma ja yöunet olivat todella makoisat korkeissa happirikkaissa huoneissa. Pisteenä iin päälle koimme tiistaina vielä kaksi niin mukavasti makuhermoja hivelevää elämystä, ettei niitäkään voi jättää mainitsematta. Aamupalan nautimme nimittäin suloisessa Kaffilassa, jossa Johan & Nyströmin kahvi ja tee olivat, no, täydellinen tapa aloittaa päivä. Lukiovierailun jälkeiseksi ruokapaikaksi valitsimme päivällisvinkkilistastamme Vinoteca del Piemonten, jossa alkupalaksi nautimme laajan valikoiman antipastoa ja pääruuaksi risottoa vasikanposkella sekä kukkakaalikeittoa tryffeliöljyllä. Tampere, Tampere, grazie mile!

Suomen Mansesta lähdimme melkoisen kylläisinä, huhheijakkaa. Monen monta paikkaa, kuten aika houkuttelevan kuuloinen Vohvelikahvila, täytyi jättää seuraavaan kertaan.

Tämän viikon päätimme Helsingin matikkalukioon, jossa päivä sujuikin vilskeessä Eximian Eerikan ja Rajavartiolaitoksen luutnantti Tammiston seurassa. Kiitokset myös oikein mukavalle Tero-opolle!

Näihin tunnelmiin, rentouttavaa ja herkullista viikonloppua kaikille. Se on moro!







Tammerkosken lukion arkkitehtuuri toi mieleen uljaan konserttitalon.

Lukion taidenäyttely


tiistai 12. marraskuuta 2013

Sotkun munkkien voimalla

Varuskuntavierailumme Parolannummen panssariprikaatissa jätti hymyn huulille. Kohteliaat varusmiehet huolehtivat lämpimästä vastaanotosta ja sydämelliset sotilaskodin tädit tarjosivat aidot sotkun munkkikahvit! Erityiskiitoksemme haluamme osoittaa varusmies Hänniselle, joka otti heti Roadshow-kiertueen omakseen ständimme takana. Kun Hänninen ei ollut päästänyt yhtäkään kohtalotoveriaan lähtemään sotkusta ilman arvontalapun täyttämistä, ehdotimme, että hän lähtisi saman tien mukaamme loppukiertueelle. Asenne oli enemmän kuin kohdallaan! Olisi tosin voinut tulla ennemmin tai myöhemmin pulmia, jos takakontista olisi löytynyt varusmies...

Mukavaa oli myös saada vierailijoiksi kaksi Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelijaa, jotka molemmat lukevat HAMK:ssa bio- ja elintarviketekniikkaa. Tuliaisiksi he toivat Milkworksin lehmäavaimenperiä eivätkä tienneetkään kuinka tarpeeseen ne tulevat kiertueellamme. Meistä on ollut aika ihastuttavaa, kuinka suuressa suosiossa pienet lehmäpehmolelut ovat olleet lukiolaisten keskuudessa.

Jatkokoulutusasioiden lisäksi mielenkiintoista ajatusten vaihtoa käytiin myös ruokateollisuudesta.

Skål på den saken ja tsemppiä reippaisiin aamuihin!

Kyllä varusmiesten kelpaa sotkun tätien hoivissa.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Onko Lahden kansanopistossa paljon hipstereitä?

OPISKELIJAHAASTATTELU

Suvi ja Joonas olivat Studentum.fi:n Roadshown opiskelijavierailijoina Tampereen yhteiskoulun lukiossa

Nimi: Joonas
Ikä: 21
Mistä olet kotoisin? Lieksasta, Itä-Suomesta
Minkä lukion olet käynyt? Valmistuin Lieksan lukiosta 2011
Missä ja mitä opiskelet nyt? Lahden Kansanopistossa Teatteri I -linjalla

Nimi: Suvi
Ikä: 19
Mistä olet kotoisin? Tampereelta
Minkä lukion olet käynyt? Tampereen yhteiskoulun lukion
Missä ja mitä opiskelet nyt? Lahden Kansanopistossa Teatteri I -linjalla

Miten päädyit nykyiseen koulupaikkaasi?
J: Kuulin Lahden kansanopistosta teatteripiireistä. Kävin ensin Suomen teatteriopiston linjan Tampereella ja hain sitten Lahden kansanopistoon keväällä 2013 armeijan jälkeen.
S: Olin kuullut opistosta jo kauan sitten, se on niin arvostettu. Olin joka tapauksessa hakemassa teatterialalle ja varmistuin Lahden kansanopistosta, kun pari kaveria suositteli sitä kovasti.

Miten opistoon haetaan?
S: Teatteri I-linjalle on kirjallisia ennakkotehtäviä, joiden perusteella kutsutaan pääsykokeisiin. Pääsykokeet kestävät koko päivän ja kokemus oli mieletön. 
J: Samaa mieltä, päivä oli todella antoisa ja ilmapiiri hyvin kannustava. Pääsykoepäivästä jäi sellainen olo, että Lahden kansanopistossa tehdään duunia suurella intohimolla.

Mitä pidät opiskelupaikastasi?
J: Rakastan opiskelupaikkaani! Se tuntuu kodilta ja sinne on muodostunut oma perhe. Opistossa kaikki kunnioittavat toisiaan ja arvot ovat kohdillaan. Porukan kesken vallitsee luottamus, muiden tsemppi vie eteenpäin. Yhdessä tekeminen on todella tärkeää.
S: Omia rajojaan teatterialalla pääsee kokeilemaan turvallisessa ympäristössä. Kaikki leikkivät ikään kuin samalla hiekkalaatikolla. Opisto on kasvattanut minua paljon. Opiskelu on todella monipuolista ja päivät saattavat venyä pitkiksikin. Illat menevät kotitehtävien parissa. 
J: Opettajat antavat itsestään niin paljon, että tulee sellainen oli että haluaa itsekin antaa kaikkensa. 
S: Saa tehdä täysillä juuri sitä, mistä tykkää!

Miten tulit valinneeksi teatterialan? 
J: Lapsesta asti näytteleminen on tuntunut omalta. Teatterin kautta olen löytänyt itselleni ilmaisukeinon, en ollut koskaan mikään urheilija. Teatteripiireissä olen tuntenut itseni aina hyväksi ja olen nyt varmistunut siitä, että haluan teatterista leipätyön. Se on ainakin unelmani.
S: 7-vuotiaana aloitin lastenteatterin, siitä tuli iso juttu eikä sen jälkeen ole ollut muuta mielessä. Alan valinta on vahvistunut ajan myötä, tulevaisuudessa en näe muita vaihtoehtoja.

Miten asut?
J: Asun Lahden kansanopiston asuntolassa yhden hengen huoneessa. Minusta on ollut kiva saada vähän omaa rauhaa, kun muuten ollaan yhdessä niin tiiviisti. Porukkamme on kyllä tosi hyvä!
S: Asuntolapaikan saaminen oli tosi helppoa, kaikille halukkaille on järjestetty asuminen.

Miten rahoitat opiskelusi?
J: Rahoitan opintoni mm. opintotuella. Opiskeluun kuuluu kolme ruokaa päivässä, se on tosi hyvä diili. Töitä opiskeluun on hieman hankala yhdistää, koska hommia on viikonloppuisinkin.
S: Säästin yo-rahat ja olin kesän töissä, eli tähän mennessä olen rahoittanut opintoni säästöillä. Kohta ehkä opintolainalla, koska KELA:n tukia saa kunnolla vasta 20-vuotiaana mikä on vähän ongelmallista.

Mitä suunnitelmia sinulla on tulevaisuudessa? 
J: Haen Teatterikorkeakouluun ja Tampereelle Nätyyn. Haluisin myös nähdä maailmaa, erilaisia ihmisiä ja kulttuureja. Jos en pääse ensi keväänä jatko-opiskelemaan, haen Lahden kansanopistoon toiselle vuodelle. Joka tapauksessa haluan päästä teatterin pariin töihin, jotta voin kehittää itseäni alalla.
S: Haen samoihin paikkoihin kuin Joonas. Mahdollista on myös, että pidän välivuoden ulkomailla. Voisin hyvin opiskella jossain ulkomaisessa teatterikoulussa, esim. Venäjällä tai Ruotsissa. Tai sitten lähtisin ulkomaille vain olemaan. 

Mikä olisi unelmatyöpaikkasi?
J: Esimerkiksi Tampereen teatterissa, koska se on niin kotoisa paikka ilmapiiriltään. Tykkään teatterista, koska siellä näkee heti ihmisten reaktiot ja saa olla vuorovaikutuksessa katsojien kanssa. Se antaa omalle työlle enemmän kiitosta kuin elokuva, kun ihmiset ovat tulleet varta vastan paikan päälle katsomaan. Voisin myös kuvitella toimivani kouluttajana tai opettajana insprioimassa muita.
S: Haluaisin olla hyvin työllistetty freelance-näyttelijä tai työskennellä esim. Helsingin ryhmäteatterissa. Minäkin pidän teatterista enemmän kuin elokuvasta ja haluaisin vaihdella usein kokoonpanoa ja paikkaa. Vanhempana voisin olla ehkä Tampereen työväenteatterissa töissä, joka oli lapsuuden haaveeni.

Miten rahoitat opiskelusi?
J: Rahoitan opintoni mm. opintotuella. Opiskeluun kuuluu kolme ruokaa päivässä, se on tosi hyvä diili. Töitä opiskeluun on hieman hankala yhdistää, koska hommia on viikonloppuisinkin.
S: Säästin yo-rahat ja olin kesän töissä, eli tähän mennessä rahoitan opintoni säästöillä. Kohta ehkä opintolainalla, koska KELA:n tukia saa kunnolla vasta 20-vuotiaana mikä on vähän ongelmallista.

Miten lähdit mukaan Studentum.fi:n Roadshow:lle? 
S: Opo otti yhteyttä ja oli kiva lähteä vanhaan lukioon.
J: Minustakin oli mukava taas lähteä käymään Tampereella. Itse olin kiinnostunut eri vaihtoehdoista lukiossa, mutta eri vaihtoehtoja ei tuotu hirveän hyvin esille. Varsinkin kasanopistot ovat nuorille tuntemattomia.

Ohikulkijan kysymys: Onko siellä paljon hipstereitä? 
J: Moni luulee, että teatterikoulu olisi pelkkää taidehiippailua... Siitä varmaan johtuu hipsteriksi kutsuminen.

Terveiset lukijoille?
S: Menkää ja tehkää, ottakaa selvää ja kokeilkaa!

Roadshown Suvi ja Veera kiittävät Joonasta ja Suvia haastattelusta ja toivottavat onnea ja menestystä jatko-opintoihin!

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Sibeliuksen jalanjäljillä

Viikonlopun kotona vietettyämme emme suunnanneetkaan maanantaina Helsinkiä pidemmälle, sillä vuorossa oli vierailu Helsingin medialukiossa Tapanilassa. Kouluun saapui meidän lisäksemme kolme vierailijapoikaa Laajasalon opiston elokuvalinjalta, EstonianBusiness School Helsingistä sekä univormuun sonnustautunut Rajavartijalaitoksen edustaja. Vierailijamme viihdyttivät lukiolaisia koulussa pitämässämme infossa kertoessaan omia vaiherikkaitaan tarinoitaan siitä, miten olivat omaan opiskelupaikkaansa päätyneet. Mahtavaa, että mukana oli eri alojen edustajia ja saimme vähän väriä harmaan sateiseen päivään. Lämmin kiitos inspiroiville vierailijoillemme!

Keskiviikkoaamuksi lähdimme Hämeenlinnaan, jossa parkkeerasimme Roadshow-auton maineikkaan vuonna 1872 perustetun lyseon lukion pihaan. Koulurakennus oli todella vaikuttava ja pidimme abi-infon juhlasalissa upeassa miljöössä. Kouluun ovat jättäneet entisinä oppilaina jälkensä muun muassa Jean Sibelius ja J. K. Paasikivi, aikamoista! Nykyään lyseo on urheilijoidenkin suosiossa liikuntapainotteisuudellaan. Liikuntatieteistä sekä sosiaali- ja terveysalasta oltiin selvästi kiinnostuneita ja suuntana tuntui olevan monella Tampere tai Jyväskylä.

Suvin ja Veeran pitämällä opotunnilla kaikki pääsivät tekemään Studentum.fi:n ammatinvalintatestin.

Aurinko helli Hämeenlinnassa.




Hämeenlinnan lyseosta suuntaamme illaksi taas vähän erilaisiin tunnelmiin, nimittäin Parolannummen panssariprikaatin sotilaskotiin. Saa nähdä mitä Hämeenlinnan seudulla ollaan tekemässä armeijan jälkeen. Onkohan opiskelupaikka jo plakkarissa vai lähdetäänkö intistä takki auki? Teejii nollaa kohti mennään silmät kiiluen, mutta entä sitten? Ei syytä huoleen, vaikka jatko ei olisikaan vielä selvillä. Roadshow-parivaljakko rientää tänään paikalle ja pistää pojat järjestykseen. Ei puhettakaan etteikö kaikille halukkaille löydy illalla sopiva opiskelupaikka!

perjantai 1. marraskuuta 2013

Lokakuusta marraskuuhun ja Kainuusta Karjalaan

31.10. ja 1.11.

Torstaiaamu alkoi Kajaanissa pirteässä kelissä, lukemat olivat pakkasen puolella ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Note to self: lapaset mukaan seuraavalle reissulle! Kajaanin lukiossa meidän seuranamme oli Peräpohjolan nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajakoulutuksen opiskelija, Kajaanin kasvatti Jenna, joka tiesi jo 10 vuotiaana haluavansa Tornioon nuvalaiseksi. Ja tyytyväinen oli Jenna valintaansa, melkoisen ihailtavaa!

Kainuun nuoret olivat innokkaasti lähdössä muualle Suomeen jatko-opiskelemaan, erityisesti Tampere veti puoleensa. Sinne halusi myös eräs suloinen lukiolaistyttö, nimittäin delfiinikouluttajaksi. Veera ja Suvi toivovat sydämensä pohjasta, että se unelma toteutuu!

Opiskelijavierailijamme Jenna Peräpohjolan opistosta tuli kotiseudulleen Kajaaniin loppuviikoksi.





Torstaina Roadshow-parivaljakko vietti aika kulinaristisen päivän, jossa olisi ollut ainesta yhteen jos toiseenkin ruokablogiin. Mietimmekin jossain vaiheessa ruokablogin perustamista, koska pääsemme väistämättäkin testaamaan neljän Roadshow-kuukauden aikana aika monta eri ravintolaa ja kahvilaa. Ravintolablogin puuttuessa jaamme pari ruokailuvinkkiä Roadshow-blogissamme, koska näitä paikkoja ei vaan voi olla mainitsematta: Kajaanin lounas- ja tilausravintola Sirius ja Joensuun ravintola Kerubi, jossa järjestetään myös paljon keikkoja. Ensimmäisessä söimme upeassa 40-luvulla rakennetussa funkkistalossa kotiruokalounasbuffetin, istuimme ikkunapöydässä ja nautimme kauniista miljööstä jokimaisemin. Sydämellinen tarjoilija kertoi meille rakennuksen historiasta, jonka mukaan 760 neliön talo oli ollut pitkälle 80-luvun loppuun tehtaan johtajan yksityiskäytössä ja siellä oli kestitty muun muassa Suomen ja Neuvostoliiton presidenttejä. Jälkimmäisessä söimme sen sijaan rennossa joensuunlaisessa hevibaaritunnelmassa ihan älyttömän hyvää ruokaa, kuten jokirapusalaattia, tapaksia ja bataattiranskiksia munakoisojugurttidipillä. Pidemmittä puheitta, kaikki Kajaaniin ja Joensuuhun matkustavat, menkää menkää menkää!

Reissuviikkomme päätimme hymy huulilla, kun vierailumme Joensuun lyseon lukiossa perjantaina meni iloisessa hulinassa. Matti-opo oli hoitanut ständillemme tekniikan kuntoon, joten pääsimme mikin ja valkokankaan avulla hyvään show-tunnelmaan!

Ammatinvalintatestistä sai palkinnoksi Milkworksin lehmä-avaimenperän ja johan tuli porukkaa jonoksi asti!


Ennen lähtöä kävimme katsomassa entistä Joensuun lyseota, joka toimii nykyään taidemuseona. Aika komea koulu!

Reilu viisi tuntia kotiin. Tämän viikon hyvillä energioilla matka taittuu mukavasti. Hyvää viikonloppua!



Varusmiehet hoi, mitäs on mielessä intin jälkeen?


Kuopiosta ajoimme vielä keskiviikkoillaksi Kainuuseen pystyttämään Roadshow-ständiämme Kainuun prikaatiin sotilaskotiin, jota varuskunnan 2000 varusmiestä ahkerasti käyttävät. Taisi tyttöjä vähän jännittää, kun Roadshow-auto kaarsi armeijan jykevien porttien eteen, mutta tunnelma sotkussa oli oikein lämmin. Veera sai tosin vähän ihmeellisiä katseita käydessään kyselemässä sotkun pitkien karkkihyllyjen välissä saisiko kahviosta ostettua mahdollisesti jotain hedelmähuikopalaa. Tarjolla kun oli tuoreena pelkästään hieno rivistö erilaisia munkkeja, kuinkas muutenkaan!


Suvi patistaa poikia jatko-opiskelemaan!

Munkkien jälkeen riitti energiaa koulutusasioiden pohtimiseen


Joillakin oli jo opiskelupaikka plakkarissa ja iso hymy huulilla, jes!


Kainuun prikaatista suuntasimme pitkän päivän jälkeen hieman väsyneinä mutta oikein tyytyväisinä tehokkaaseen päivään Kajaanin hotellille maittavalle illalliselle. Varusmiesten kanssa keskustelusta jäi hyvä ja ennen kaikkea avartunut mieli. Oli mielenkiintoista kuulla poikien ajatuksia tulevaisuudesta ja siitä, miten intissä mieli opiskelun suhteen oli saattanutkin muuttua. Ennen kaikkea sotkussa tuli naurettua, yhdessä ja erikseen, sen verran erilaiset maailmat siellä kohtasivat. Iso iso kiitos!